Tällä viikolla otin lainan

Laitoin viime viikolla pankkiin opintolainahakemuksen, kun kävi selväksi, ettei meillä pelkilla opiskelijan tuilla kyllä pärjätä. Viikko sitten torstaina tehtiin puhelimitse sopimus, jonka jälkeen sanottiin menevän noin viisi pankkipäivää siihen, että rahat ovat tilillä. Nopeasti se sitten kuitenkin meni, sillä jo maanantaina tilillä odotteli valtava summa rahaa. Tai no, ainakin meidän opiskelijoiden mittapuulla. Meillä kävi siinä mielessä tosi hyvä tuuri, että Euribor on tällä hetkellä miinuksella, joten lainan korko jäi todella pieneksi. 

 

Kuvalähde

 

Oma pääni tuntuu paljon kevyemmältä nyt, kun rahaa on tarpeeksi. Ei tarvitse enää pähkäillä sitä, onko kaikki laskut maksettu, riittääkö rahaa koko kuukauden ruokiin, tai mitä jos tulee ylimääräisiä menoja. Lisäksi meillä on nyt myös ylimääräistä rahaa, sillä saimme myös elokuun lainaosuuden, vaikka emme vielä silloin lainaa tarvinneetkaan. Nyt meillä on siis ylimääräinen 650e, joten ei todellakaan pitäisi olla pulaa rahasta. 

 

Tietenkin samaan aikaan takaraivossa kummittelee se tosiasia, että "hei, tämä on vain laina, joka pitää joskus pystyä maksamaan pois". Opintolaina on kuitenkin muihin lainoihin verrattuna  niin "edullinen", etten ainakaan toistaiseksi vielä aio stressata siitä sen enempää. Myös pankkivirkailija, jonka kanssa kävin lainajuttuja läpi, selitti ehtojen olevan pankin puolelta hyvin joustavat, sillä loppupeleissä lainalla on kuitenkin valtion takaus.

 

Miten tämä nyt sitten todellisuudessa parantaa opiskelijapariskunnan elämänlaatua? Tässä muutama esimerkki:

- Maksukyvystä huolehtiminen vähenee, jolloin myös stressi jää vähemmälle

- Voimme ostaa laadukkaampia ja monipuolisempia ruoka-aineita

- Voin pakottaa suostutella avomiehen ostamaan uusia vaatteita, joissa ei ole reikiä haaroissa tai kainaloissa

- Meillä on mahdollisuus tehdä asioita ja osallistua tapahtumiin ilman, että jonkun pitää sponsoroida

- Ei tarvitse vältellä lääkärikäyntejä siinä pelossa, että sieltä kolahtaa postiluukkuun valtava lasku

 

Joku varmasti ajattelee tässä kohtaa että "Menkää töihin, pummit", ja siihenkin minulla on sanottavaa. Itse sain leiriohjauksen kautta mahdollisuuden tehdä muutamana iltapäivänä kuukaudessa vuoroa Ruoholahden nuorisotalolla, josta maksetaan korvaus. Tässä kuussa vuoroja on seitsemän, jolloin bruttotulot ovat jo melkein 300e. Jos tuo kolmen huntin raja ylittyy, niin se tulee vaikuttamaan opintotukeen, niin järjetöntä kuin se onkin. Joten minä tienaan kyllä ihan "oikeaakin" rahaa. Puhumattakaan siitä, että meidän tulomme pienenivät huomattavasti, kun vaihdoin työttömyyden koulunpenkkiin. How fucked up is that?

 

Elokuussa sain vielä vajaa 300e palkkaa kesän leiriduuneista, ja sen lisäksi minä ja avomies saimme yhteensä noin 550e asumistukea ja 500e opintotukea. Tämä kaikki tekee yhteensä noin 1350e, josta pakollisiin menoihin meni noin 850e. Jäljelle jäi siis noin 500e, josta hoitaa ylimääräiset menot, kuten ruoat ja muut käyttötavarat, Netflix, Spotify, vaatteet, meikit, hygieniakamat, ulkonakäynnit jne. Kun asuin yksin, minulla jäi pelkästään itselleni käyttöön sama summa, ja nyt meitä oli kaksi. Ihan hyvin me kuitenkin elokuun pärjäsimme, sillä mukana kuukauden budjetissa tosiaan oli tuo 300e leiripalkkio.

 

Tässä kuussa jäljelle jäi siis 300e vähemmän, joten laina oli aivan pakollinen. Kahdellasadalla ei enää hoida kaikkia meidän menojamme ilman hirveää stressiä ja sitä, ettei yksinkertaisesti tee koko kuukauden aikana yhtään mitään ylimääräistä. Ensi kuun budjetti taas tuntuu ihan valtavalta, sillä tuon standardin 1050e lisäksi meillä on 650e opintolaina JA 280e palkkatuloja. Kuukauden budjetti on siis melkein 2000e! Huhhuh, tässähän ihan silmissä sumenee.

 

Noniin, onhan tässä tullut nyt lässytettyä sitä sun tätä, ja todellakin tiedostan, että huonomminkin voisi mennä. Halusin jostain syystä kuitenkin vähän avata tätä meidän taloudellista elämää, sillä raha on tuntunut olevan suuri puheenaihe täällä jo jonkin aikaa. Minä vieroksuin opintolainaa ihan siihen hetkeen saakka, kunnes olin sopimusta tekemässä. Mutta nyt tuntuu paremmalta. Taloudellisesti vakaammalta ja turvallisemmalta.

 

Mitä varten te olette joskus joutuneet nostamaan lainaa? Vai oletteko kenties pärjänneet ilman?

 

Kirsikka W.