Siirry pääsisältöön

Suositeltua

4 x Netflix -suosikit tällä hetkellä

Viimeisimmästä Netflix -suosikkipostauksesta onkin jo vierähtänyt tovi, joten nyt jos koskaan on erinomainen aika hieman päivitellä sitä listaa. Tässä postauksessa vinkkaankin neljä Netflix -sarjaa, jotka olen katsonut viimeisen parin kuukauden aikana, ja joista olen erityisesti nauttinut. Nappaa siis popparit kainaloon, ja heittäydy näiden sarjojen pariin palautumaan maanantaimorkkiksesta! 1. CHAMPIONS Hauska ja ajankohtainen "roskakomedia" on joukoin yksinkertaisin ja ärsyttävin sarja, joka samalla kuitenkin koukuttaa katsomaan seuraavan jakson, ja vielä seuraavan jakson. Viittaukset populaarikulttuuriin, julkisuuden henkilöihin ja tapahtumiin yhdistyvät nokkelasti tavallisen arjen ongelmiin, kuten murrosikään, rahavaikeuksiin ja ihmissuhteisiin. Tässä sarjassa ei joudu turhia odottelemaan, sillä juonenkäänteet ovat todella nopeita, joten sarjaa on helppo seurata myös esimerkiksi kotitöitä tehdessä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Champions kertoo New Yorkilaisesta k

Sibafest päivä 1 - Murhaballadit 2018

Minuun otettiin sähköpostitse yhteyttä Sibafestin tiimoilta pari viikkoa sitten, ja kyseltiin, haluaisinko kirjoittaa blogiini tapahtumasta ilmaislippuja vastaan. Aluksi olin että "täh, mikäfest, missä?", mutta kattavan informaatiopaketin läpilukaisun ja pikaisen googlettelun jälkeen kävi nopeasti selville, että kyseessä on Taideyliopiston järjestämä reilun viikon pituinen tapahtuma, joka järjestetään nyt jo seitsemättä kertaa. Tämän vuoden teemana toimii "Kansalaisrauha", sillä vuonna 2018 tuli vierähtäneeksi tasan sata vuotta kansalaissodasta. Tapahtuman taiteellisena johtajana toimii Sibelius-Akatemian orkesteri- ja kapellimestarikoulutuksen professori Atso Almila.


 


sibafest 2018


 


Minä sain valita koko tarjonnasta itselleni kolme mieluisinta konserttia, joihin minulle tarjottiin kaksi ilmaislippua. Vaihtoehtoina oli vaikka mitä mielenkiintoista, mutta loppupeleissä valinta ei tuntunutkaan niin mahdottomalta kuin aluksi pelkäsin. Kirjoittelen jokaisesta konsertista oman postauksensa, joten en tässä vielä paljasta, mitä ne kaksi tulevaa musiikkielämystä ovat. Saatte ne selville seurailemalla blogin toimintaa keskiviikko-lauantai akselilla!


 


Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen


 


Ensimmäinen konsertti on jo kuitenkin takana, sillä eilen suuntasin äitini kanssa Musiikkitalolle kuuntelemaan Murhaballadeja. Seitsemän aikaan illalla alkaneessa esityksessä kuultiin laulaja Heikki Laitisen ja kansainvälisestikin menestystä niittäneen harmonikkataitelija Kimmo Pohjosen murhaballadeja, joita oli hieman päivitetty kuuden vuoden takaisista muodoistaan. Esityksessä päästiin kuulemaan monia erilaisia kappaleita, joissa kerrottiin tarinoita muun muassa Lallista ja Piispa Henrikistä, epäonnisista rakkaussuhteista, sekä silmittömästä väkivallasta. Konsertti ei silti ainakaan itselleni ollut mitenkään liian synkkä, sillä usein kappaleiden tekstit olivat hieman koomisia tai liioiteltuja, ja Laitinen piti välipuheissaan huolen siitä, että yleisössä nauretaan vähintään yhtä paljon kuin kauhistutaankin. Miehessä on siis jonkin verran koomikon vikaa! Itse nautin niin sanotusta tarinallisesta musiikista, joten murhaballadien kuuntelu oli mielekäs, joskin hyvin erilainen, kokemus, jollaista en ole vielä aikaisemmin päässyt kokemaan. Kiinnostukseni Kalevalaan, historiaan, runolaulantaan, ja musiikkiin tyydytettiin kaikki samassa esityksessä.


 


Ja aivan erityisen upealta kuulosti myös Pohjosen harmonikan soitto, josta sain ihan oikeasti kylmiä väreitä aika ajoittain. Vaikka itsekin soitan joitain soittimia ja olen ollut paljon tekemisissä musiikin kanssa, niin en muista milloin viimeksi kukaan sai yhdellä soittimella tunnelmoitua samalla tavalla kuin Kimmo Pohjonen. Harmonikan sävelet ja melodiat taipuivat helposti niin aggressiivisempiin kuin herkempiinkin osuuksiin, ja soittimen monipuolisuus yllätti minut täysin. Esityksen jälkeen ei jäänyt epäilystäkään siitä, etteikö Pohjonen olisi kaikkea saamaansa kunniaa ansainnut.


 


Murhaballadit 2018 oli tosiaankin minulle aivan uusi musiikillinen kokemus, josta nautin kovasti. Mielelläni kuuntelisin sekä Laitista että Pohjolaa vielä uudestaankin, ja erityisesti nimenomaan livemusiikkina. Voin kuvitella, ettei tällainen musiikki ihan kaikkiin iske, sillä esimerkiksi äitini mainitsi konsertin olleen joissain kohtia "liian taiteellinen" hänen makuunsa (mitä se nyt sitten tarkoittikaan). Minä kuitenkin olen musiikillisesti (ja vähän muutenkin) tällainen kaikkiruokainen outolintu, joten en itse huomannut tuota liiallista taiteellisuutta mitenkään. 


 


https://www.youtube.com/embed/BiqgaWDgyUY


Tässä Pohjonen (yllä) ja Laitinen humoristisesti kertovat omin sanoin, mitä murhaballadit ovat, ja mainostavat eilisiltaista konserttiaan.


 


Seikkailunhaluisia musiikki-ihmisiä suosittelen ehdottomasti tutustumaan Laitisen ja Pohjolan  Murhaballadeja -albumiin, jota voi kuunnella Spotifyssä täällä! Erityisesti kappaleet Keisari Aleksanteri ja Murha Musiikkitalossa herättivät oman mielenkiintoni niin tarinallisesti kuin musiikillisestikin. Vaikka tietenkään nauhoitettuna kappaleet eivät kuulosta aivan yhtä upeilta, kuin mitä ne olivat livenä!


 


Sibafest 2018 barometri


Sibafest 2018 pääsylippu


 


Oletko sinä joskus päässyt osallistumaan Sibafestiin soittajana, järjestäjänä tai kuulijana? Itse jään innolla odottelemaan seuraavaa esitystä, joka on luultavimmin aivan erilainen kokemus kuin Murhaballadit!


 


Kirsikka W.


 


*Liput saatu yhteistyössä Sibafestin kanssa*


*Kahden ylemmän kuvan ja videon lähteenä Sibafestin nettisivut*

Kommentit

  1. Murhaballadit kuulostavat tosi mielenkiintoisilta! Ja niin kuulostaa koko tapahtumakin! Harmi, että välimatkaa on liikaa, etten pääse käymään :/

    Nautinnollisia konsertteja! Tulen kurkkimaan, mitä muuta käyt kuuntelemassa :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisia ne olivatkin! Eivät ehkä ihan semmoista jokapäiväistä fiilistelymusaa, mutta ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia.
    Mäkin olen monta kertaa kurkkinut sun blogista tapahtumavinkkejä, ja harmitellut, että asun niin kaukana. Viikonloppureissuja voisi toki tehdä, mutta minä tai avokki emme kumpikaan omista ajokorttia, jolloin reissut pitää suunnitella aina viikkoja etukäteen. Ehkäpä jossain välissä ainakin toinen sen kortin itselleen ajaa, jotta päästäisiin vähän kotimaanmatkailemaan :) 

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Näitä luetaan paljon