20 x kaikkien aikojen suosikkikuva

Kuvat kiehtovat minua. Nautin niiden katselemisesta, olivat ne sitten itse ottamiani, tai muiden aikaansaannoksia. Olen itse kuvaillut säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuosia, ja niiden vuosien varrelle on kertynyt paljon ihania kuvamuistoja. Valitettavasti osa niistä on kadonnut vanhojen elektroniikkalaitteiden syövereihin, eivätkä ne ole pelastettavissa, mutta onneksi monet kuvat ovat edelleen tallessa. Tässä postauksessa jaan kanssanne kaksikymmentä itse ottamaani kuvaa erilaisista tilanteista, jotka ovat omia suosikkejani.

 

Tämä ensimmäinen kuva on otettu Gramvousan saarelta, jossa kävimme perheeni kanssa heinäkuussa 2015 Kreetan reissun yhteydessä. En ollut koskaan ennen tuota reissua uskonut, että vesi voisi ilman kuvankäsittelyä oikeasti näyttää turkoosilta, mutta niin se vain näytti. Tässä kuvassa vesi ja karu kivinen vuoristomaisema näyttävät upeilta yhdessä, ja muistan elävästi miltä tuntui kiivetä paahtavan auringon alla venetsialaisen linnoituksen huipulle nappaamaan tämä kuva.

 

Tämä tunnelmallinen kynttilänsytytyskuva on otettu vuoden 2012 jouluna. En muista ihan varmasti, oliko kyseessä nimenomaan jouluaatto, vai jokin välipäivä, mutta sen muistan, että kynttilää sytyttävä käsi kuuluu pikkuveljelleni Oskarille. Tämä kuva tiivistää tunnelmallaan kaiken sen, mitä joulu parhaimmillaan on: lämpöä, valoa ja rauhaa. 

 

En muista, minä vuonna tämä kuva on räpsäisty, sillä olen aikojen saatossa kuvannut tämän paikan niin moneen otteeseen eri vuodenaikojen vallitessa. Paikka on kuitenkin Karjaan Pumppulahti, jossa olen viettänyt vuosien varrella monia iltapäiviä. Mummini asuu Karjaalla samassa talossa, jossa äitini on kasvanut, ja äidin kautta on Pumppulahtikin alunperin tullut tutuksi. Hauskaa tässä kuvassa on se, että sen saa otettua vain tietystä kohtaa viereiseltä parkkipaikalta käsin, ja heti kuvan reunojen ulkopuolella sijaitsee liikennemerkkejä ja muuta ei-niin-kuvauksellista krääsää. 

 

Tulette varmasti huomaamaan, että suhteellisen suuri osa näistä suosikkikuvistani on peräisin jonkinlaisista juhlista. Pidän tapahtumakuvista, sillä ne ikuistavat aitoja tunteita ja reaktioita ihmisiltä, joita poseeratuissa ja ennalta suunnitelluissa kuvissa ei vain ole. Tämä kuva on parhaan ystäväni, Danin, konfirmaatiosta Espoonlahden kirkolta vuonna 2012. Kuvaan lipsahtanut oikean käden kansainvälinen käsimerkki on luultavimmin täyden käden aiheuttama vahinko, mutta hei, mistäs sitä oikeasti tietää!

 

Osa teistä varmaan tietääkin, että nyt helmikuussa starttaa minun kuudes vuoteni leiriohjaajana SDPL:llä. Tämä kuva on otettu kesällä 2015 Huruslammen leirikeskuksesta Hirvensalmelta, ja kuvassa kitaraa veikeästi rimputtava mies on Reino Nordinin muusikko- ja kuvanveistäjäisä Antti Nordin. Antti on ollut pitämässä leirejä SDPL:llä jo silloin, kun itse olin leiriläinen. Kuva on napattu nuotioillan tiimellyksessä, johon kuuluvat musiikki, leikit, pelit, ja kilpailut meillä aina olennaisena osana. Minulle tämä kuva edustaa juurikin kaikkia niitä valoisia nuotioiltoja leireillä, kun sekä ohjaajat että lapset kerääntyvät yhdessä viettämään aikaa.

 

Tämän kuvan olen ottanut lokakuussa 2013, ukkini hautajaisissa, Pyhän Olavin kappelissa Karjaalla. Päivä oli kolea ja sateinen, ja myös muistokivelle tuodut kukat peittyivät kastepisaroista kauttaaltaan. Kuvasin tuona päivänä paljon, niin itse hautajaisia, kukkasia, kuin viereisen hautausmaan hautakiviä ja koristeitakin. Kuvaaminen tuntui terapeuttiselta, sillä sai siinä ikävän keskellä etsiä kauniita ja lohduttavia asioita ympäriltään. Kaikista sinä päivänä ottamistani kuvista tämä on suosikkini.

 

Tässä otoksessa nähdään leiriohjaajakollegani Onni, ja kuva on napattu kesällä 2014 Huruslammen leirikeskukselta Hirvensalmelta. Kuva on täysin sattumalla napattu, vaikka se näyttääkin hieman suunnitellulta otokselta. Minusta tämä on erinomainen räpsäisy, sillä siitä tulee ainakin itselleni mieleen Suomi ja Suomen kesän harvat lämpimät päivät. Kuvaa katsellessa päässäni alkaa soida Juha Vainion kappale Käyn ahon laitaa.

 

Lisää konfirmaatiokuvia, tällä kertaa vuorossa pikkuveljeni Oskarin konffispäivä heinäkuussa 2014. Kuvat on otettu Pisanmäessa, kotimme etupihalla. En muista olivatko juhlat jo juhlittu, vai vasta edessä. Oskari on todella kuvauksellinen, joten hyviä kuvia hänestä löytyy paljon, mutta tämä konfirmaatiokuva on mielestäni ihan huippu! Kauniina kesäpäivänä värit tallentuivat kuvaan täydellisesti, ja kuvasta välittyy iloinen ja hilpeä tunnelma.

 

Tässä kuvassa peukut pystyssä keskellä Oslo-Gardermoenin lentokenttää istuu hyvä ystäväni Petra. Kuva on napattu vuoden 2013 tammikuussa, kun olimme matkalla viikon nuorisovaihtoon Islantiin, ja jouduimme odottelemaan Norjassa pari tuntia. Kummallakaan meillä ei ollut varaa ostaa lentokentältä evästä, sillä pelkkä vesipullo ja sämpylä maksoivat yli kaksikymmentä euroa, mutta innostus oli niin suuri, ettei se haitannut. Tällä reissulla minä pääsin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen, ensimmäistä kertaa ilman vanhempia ulkomaille, ja ensimmäistä (ja toistaiseksi ainoata) kertaa Islantiin. Reissu oli ihan huippu, ja tämä kuva tiivistää täydellisesti sen fiiliksen, joka meillä oli koko matkan ajan.

 

Kävimme perheeni kanssa vuoden 2014 heinäkuussa lomareissulla Berliinissä, Saksassa. Tässä kuvassa pikkusiskoni Karpalo poseeraa Neptunbrunnen -suihkulähteen päällä iloisesti hymyillen. Täytyy kyllä sanoa, että myös Karpalo on aina onnistunut kameran edessä erinomaisesti. Rakastan tätä kuvaa, sillä siinä on esillä sekä lähteen upea veistostyö, että iloisesti virnistelevä ja auringossa ruskettunut pikkusiskoni. 

 

Tämä kuva on myös Kreetan matkalta heinäkuussa 2015. Kuvan kaari sijaitsee Agia Sofian luolansuulla Topolianrotkon varrella. Näkymät paikalta olivat aivan uskomattomat, vaikka niistä kuvassa näkyy vain pieni vilaus. Aurinko sattui antamaan tälle kuvalle vielä hieman lisäpuhtia leikkisillä heijastuksillaan, ja sitähän Kreeta juurikin suurimmaksi osaksi oli: aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa! Itse paloin tuolla reissulla niin pahasti, että jouduin jättämään mm. yhteisen vesipuistoreissun väliin, koska en kirjaimellisesti voinut tehdä muuta kuin maata mahallani. Silti mieleen reissusta on jäänyt enimmäkseen upeat maisemat, herkulliset juustot, turkoosit vedet, ja snorklaamalla bongatut merenoliot.

 

Tämä superkesäinen otos on vuodelta 2013. Se on otettu Huruslammen leirikeskuksen rannasta, ja kuvassa näkyvä vesialue on tietenkin Huruslampi itse. Tämä kuva on pitkäaikainen suosikkini, ja se on toimittanut muun muassa Facebook -kansikuvani virkaa aikoja sitten. Kesän kaipuu syntyy aina kun vain vilkaiseekaan tätä kuvaa, jossa yhdistyvät vehreä luonto, väreilevä lammen pinta, ja kirkkaat kesävärit. Olisipa jo kesä, tai edes lämmin!

 

 

Vuoden 2015 lokakuussa pääsin osallistumaan reilun viikon mittaiseen nuorisovaihtoon Toscanassa, Italiassa. Tämän kuvan onnistuin nappaamaan visiitillämme Maremman luonnonpuistoon, joka sijaitsee Grossetossa. Puisto oli täynnä erilaisia liskoja, hyönteisiä, lintuja ja eläimiä, mutta kaikkein tuttavillisimmaksi ryhtyi tämä kettuyksilö. Se seuraili ryhmäämme innokkaasti, ensin reilun etäisyyden päästä, ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuen lähemmäs. Lopulta meillä, jotka jäimme muusta ryhmästä hieman jälkeen, kävi tuuri, sillä kettukaverimme päästi meidät räpsimään kuvia alle metrin etäisyydeltä! Poseerattuaan kameroille hyvän tovin, karvainen ystävämme hipsi takaisin omiin hommiinsa luonnonpuiston pusikoissa.

 

Tässä kuvassa nähdään yksi Islannin tunnetuimmista geysireistä purkautumassa. Suðurlandissa sijaitseva Strokkur oli yksi Islanninreissumme kohokohdista. Kiehtovaa kuvassa on se, että lähteen ympärillä olevien ihmisten pituutta tarkastellessa tajuaa, kuinka korkealle geysir oikein purskauttaa vetensä. Strokkur purkautuu alle kymmenen minuutin välein, joten suihkuja ehtii nähdä vierailun aikana useammankin, jos vain malttaa odottaa. Huonona puolena pitänee mainita se, että lähteiden rikkikaasujen vuoksi koko paikka haisee aivan kananmunapierulta!

 

Eläimet ovat myös kiehtovia kuvattavia, ja tämän Helsingin Korkeasaaressa otetun otoksen päätähtenä toimii riikinkukko. En muista ollenkaan, milloin tämä kuva on napattu, mutta mitä luultavammin vähintään kuusi vuotta sitten. Riikinkukot ovat niin hauskannäköisiä lintuja, että olen monesti vain jäänyt tuijottamaan tätäkin kuvaa ihmeissäni. Kauniit värit, elegantti nokka, erikoiset pääsulat... Riikinkukkoja voisi kyllä kuvailla useamminkin!

 

Tässä kuvassa hymyilee ihana avomieheni Kareem. Kuva on otettu jostain Espoon bussista marraskuussa 2016. Olimme menossa pikkusiskoni syntymäpäiville, ja Kareemin sylissä makoilevasta Muumilahjapussukasta voikin varmaan päätellä jotain siihen suuntaan. Rakastan tätä kuvaa, sillä Kareemista on todella hankala saada järkeviä kuvia, joissa hän hymyilisi ja näyttäisi itseltään. Hänellä kun on tapana aina pelleillä tai ilmeillä kaikissa ottamissani kuvissa. Olen aika varma, että tämäkin kuva oli ihan sattumankauppaa, sillä muut samassa syssyssä otetut kuvat eivät olleet läheskään yhtä kivoja!

 

Tämäkin kuva on Islannista, tällä kertaa Þingvellirin kansallispuistosta. Rakastan tätä kuvaa. Siinä on upeat värit, kuu loistaa kirkkaalla taivaalla, ja horisontissa näkyy kolme erilaista vuoristoa. Olin itse todella häkeltynyt, kun saavuimme Islantiin, sillä Kópavogurissa, kaupungissa jossa olimme, oli niin upeat maisemat. Suomalainen ei voi edes käsittää, miten upeaa on katsoa ikkunasta ulos aamulla, ja nähdä valtavien vuorien piirtyvän taivaanrantaan. Se tunne on jotain aivan uskomatonta ja taianomaista, ja miten kateellinen olenkaan kaikille islantilaisille, jotka saavat kokea sen joka päivä!

 

Ja palataanpa sitten taas konfirmaatiokuviin! Kareemin bileet olivat heinäkuussa 2013, myöskin Espoonlahden kirkolla, josta tämä kuvakin on otettu. Tämä oli siis parisen vuotta ennen kuin aloimme seurustelemaan. Kasvoissa ei tuolloin vielä ollut karvoja juuri nimeksikään, mutta olihan se syötävän söpö! Minuahan ei oikeastaan oltu kutsuttu näihin pippaloihin kenenkään muun kuin Kareemin isoveljen toimesta, mutta onneksi läsnäoloni ei tuntunut ketään liiemmin häiritsevän! Tältä päivältä löytyy useampiakin kivoja kuvia, mutta tämä on minun suosikkini. Ehkä siksi, että se näyttää niin poseeratulta, mutta todellisuudessa se on otettu siinä hetkessä räpsien, ihan kuin kaikki muutkin kuvat.

 

Tässä kuvassa komeilee Alahärmässä sijaitsevan Powerparkin maailmanpyörä Giant Wheel. Kuva on otetty alkukesästä/loppukeväästä 2013, kun kävimme silloisen luokkani kanssa leirikouluretkellä Powerparkissa. Nautin kuvan räikeästä värimaailmasta, ja upean sinisestä taivaasta, vaikka maailmanpyöristä itsessään en nauti lainkaan. En oikeastaan muista kuin pieniä pätkiä koko tästä reissusta, ja joka kerta kun käyn läpi siellä otetut kuvat, löydän jotain jonka olin jo ehtinyt unohtaa.

 

Viimeinen kuva on otettu Espoon Tapiolassa toukokuussa 2015. Olimme viettämässä serkkuni ylioppilasjuhlia, ja pyörähdimme myös taloyhtiön leikkipaikalla riehumassa. Pidän tästä kuvasta, sillä minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä siinä on tapahtumassa. Oskari saattaa vetää breakdancesooloa, olla kaatumaisillaan, tai tehdä jonkinlaisia voimisteluliikkeitä, en ole varma. Lisäksi taustalla Karpalo kaivelee hiekkalaatikon "kaivuukoneella" juhlavaatteissaan ja tukka hulmuten. Tämä jos mikä kuvaa meidän sisarusten ajatuksenjuoksua täydellisesti! 

 

Minkälaisista tilanteista tai asioista sinä tykkäät ottaa kuvia?

 

Kirsikka W.