Tästä ei voi nousta kuin ylöspäin? - Italian matkapäiväkirja

Terveisetä täältä Italiasta, ja pahoittelut vähäisestä postailusta! Kävikin yllättäen niin, ettei leiriviikolla löytynytkään sopivia koloja kirjoittelulle, ja sieltä päästyä alkoikin pakkaaminen Italianreissua varten. Täällä Italiassa oleskellessani ajattelin kirjoitella muutaman matkapäiväkirja -postauksen, jottei bloggaaminen jää enää pidemmäksi aikaa sivuun. Kurkataanpa siis, mitä kaikkea on tämän ensimmäisen puolentoista päivän aikana ehtinytkään sattua ja tapahtua!

 

Taisinkin jo jossain postauksessa aikaisemmin mainita, että Italiaan nuorisovaihtoon oli siis tarkoitus lähteä yhdessä avomiehen kanssa: minä ryhmänohjaajana ja hän osallistujana. Mutta täällä sitä nyt kuitenkin istuskellaan ihan itsekseen. Avokki nimittäin mokasi aika pahasti, kun tajusi viisi minuuttia ennen kyydin saapumista, ettei hänellä ollut harmainta aavistustakaan siitä, missä hänen passinsa on. Sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa seuraavat puoli tuntia, mutta ei löytynyt sitten millään. Lentokentältäkään emme päässeet väliaikaista passia hakemaan, sillä lento lähti jo kuuden aikaan, ja poliisikoppi avautui vasta kahdeksalta. Sinne se siis jäi avomies Suomeen, ja itse olin hieman pettynyt, kiukkuinen ja tolaltani koko päivän. Nollaunilla, nollaruualla ja nolla-avomiehellä varustettu matkailija-Kirsikka ei ollut mikään hyvä kombinaatio.

 

Eivätkä reissun vastoinkäymiset tietenkään jääneet siihen, sillä ensimmäinen lentomme oli ylibuukattu, ja jouduimme odottelemaan ihan loppumetreille saakka, pääsevätkö kaikki koneeseen. Pääsivät onneksi, mutta jonkinlaisen ilmatilaruuhkan vuoksi lentomme oli yli neljäkymmentä minuuttia myöhässä, ja missasimme vaihtolentomme Frankfurtista Milanoon. Aluksi meille lupailtiin paikkoja seuraavaan koneeseen, mutta sekin osoittautui täydeksi. Sitten meille sanottiin, että seuraava lento johon mahdumme lähteekin vasta kahdeksan aikaan illalla (kello oli varttia vaille kymmenen aamulla), ja vatsassani muljahti. Ehkä meidän ilmeistämme johtuen asiakaspalvelija kuitenkin ehdotti meille lentoa toiselle Milanon lentokentälle, jonka lähtö olisi "jo" 12.30, ja siihen tartuimme mielellämme. Lisäksi saimme jokainen lentoyhtiöltä hyvitykseksi kymmenen euron ruokalahjakortit, jotta pääsisimme haukkamaan jotain purtavaa odotellessamme. Kävimmekin syömässä herkullista ja lentokenttähinnastoon nähden hyvin edullista aasialaista ruokaa, ja jatkoimme matkaamme Milanoon.

 

 

Vielä Milanoon saavuttuammekin jouduimme odottelemaan yli tunnin, sillä kyytimme Chiavennan kylään ei ollutkaan saapunut. Bussin saavuttua oma loppumatkani menikin sitten nukkuessa räkä poskella, ja neljä tuntia suhahti kuin siivillä. Ja hostelliin saavuttuamme saimmekin pian ruokaa ja nukkumapaikat, joihin asettua taloksi. Illansuussa tämän nuorisovaihdon projektijohtaja esitteli meille vielä hieman paikkoja Chiavennassa, jotta löytäisimme sieltä tarpeelliset paikat ja nähtävyydet. Itselläni ei ollut sillä kierroksella kännykkää tai kameraa mukana, mutta mitä luultavimmin paikat tullaan koluamaan läpi vielä useamman kerran, ja ehdin kuvailla silloin. 

 

Suomiporukan kanssa hipsimme sitten kierroksen päätteeksi yksille läheiseen pizzabaariin, josta sai mm. erittäin halpaa pizzaa, muuta ruokaa, sekä kattavan valikoiman erilaisia alkoholijuomia. Olimme syöneet vasta vähän aikaa sitten, joten pizzaa ei tullut vielä tilattua, mutta yksi kuuden euron kylmä ja hedelmäinen cocktaildrinksu holahti kurkusta alas kuin vettä vain. Chiavennassa onkin hyvin paljon pieniä ravintoloita, kahviloita ja kuppiloita verrattuna muihin kauppoihin. Varmasti tulee siis iltaa istuttua muinakin iltoina, tai vähintäänkin syötyä yksi italialainen pizza! Lähin Kiko Milano -kosmetiikkakauppa sijaitsee valitettavasti yli kahdenkymmenen kilometrin päässä, ihan toisessa kaupungissa, joten sinne ei varmaankaan ole tämän vaihdon aikana asiaa. Harmi!

 

Tänään tutustumisleikkien ja muun yhteisen toiminnan ohessa olemme käyneet pienellä porukalla myös ruokakaupassa ja kiskalla. Se reissu päättyikin ihan valtavaan ukonilmaan ja sateeseen, jonka aikana ympärillä olevat vuoret jyrisivät, ja satoi vaakatasossa vuorotellen vettä ja rakeita. Onneksi saimme autokyydin takaisin hostellille, sillä jopa alle kilometrin matka jyrkkää ylämäkeä siinä säässä olisi varmasti ollut epämieluisa kokemus itse kullekin. 

 

 
 

Täällä paikanpäällä lämpötilan on luvattu olevan kolmenkympin paikkeilla koko viikon ajan, ja ukkostakin taitaa olla lähes joka päivä. Mielettömien vuoristomaisemien ympäröimänä ukkosen kuunteleminen ja salamoiden bongaus pistääkin pienen ihmisen aika nöyräksi. On se luonto vaan niin siisti ja mielenkiintoinen! Vuoria on ennekin tullut nähtyä niin Italiassa, Kreetalla kuin Islannissakin, mutta joka kerta ne ovat ihan yhtä upeita. Täällä ihmiset asuvatkin vuorenrinteillä, ja koska oma hostellimme on aika korkealla, niin pimeällä vastapäisen vuoren rinteet hohtavat kotien ikkunoista tulevista valoista. Ainoa huono puoli siinä on se, että joka kerta hostellille tullessa pitää kiivetä ihan helvetinmoinen jyrkkä ja mukulakivinen tie ylös, joka menee oman kuntoni kanssa jo ihan extreme-urheilusta.

 

Ihanaa viikonjatkoa, ja jos matkakuulumiset kiinnostavat enemmän, kannattaa ottaa seurantaan myös Instagram -tilini, jonne luultavasti jaan myös sellaisia juttuja, jotka eivät välttämättä blogiin päädy.

 

Kirsikka W.