Täällä sitä ollaan nyt jo vuorokausi oleskeltu oman kodin tutussa ja turvallisessa ilmapiirissä! Tämä viimeinen osakin piti kirjoittaa jo aikoja sitten, mutta väsymykseltäni en vain millään jaksanut. Toivottavasti kukaan ei siitä mieltään pahoittanut. Jos et tosiaan vielä ole matkapäiväkirjani kahta aikaisempaa osaa lukenut, kannattaa niihin tutustua ennen tätä postausta.
Torstaina jo blogipostausta kirjoitellessani hyökkäsi kimppuuni jälleen uusi (mutta onneksi matkan viimeinen) migreenikohtaus. Siinä jäivät sitten pelit ja leikit aika vähille, kun ei oikein jaloillaankaan jaksanut pysyä. Onneksi painostava ja hiostava ukonilma selkeni loppureissun ajaksi, joten sen enempää ei tarvinnut epämukavan olon vuoksi jättää välistä.
Perjantai taas oli hyvin asiatäyteinen päivä, sillä se piti sisällään paljon enemmän oikeasti tärkeitä aiheita. Aamu aloitettiin lämmittelyllä, jonka jälkeen alkoi pakolaiskeskustelu erittäin ajatuksia herättävän "leikin" siivittämänä. Leikissä vaihdon osallistujat jaettiin erilaisiin pakolaisryhmiin, ja ryhmänohjaajille nimitettiin erilaisia rooleja, kuten poliisi, lääkäri, salakuljettaja, ja asiakirjavirkailija. Ryhmissä henkilöt kävivät nopeutetussa ajassa läpi koko pakolaisprosessin, osa saavuttaen tavoitteensa, ja osan jäädessä jälkeen. Peli oli sen verran mielenkiintoinen, että sitä voi varmasti hyödyntää myös vanhemmille suunnattujen kesäleirien ohjelmistossa. Lopuksi tietenkin myös keskustelimme aiheesta, ja keskustelu herättikin paljon erilaisia tuntemuksia osallistujissa.
Ruokailun jälkeen lähdimme parin suomalaisen kanssa etsimään "kiinalaista krääsäkauppaa", josta hankituista ostoksista osan ehdinkin jo esitellä postauksessa. Hieman epämääräisten ohjeiden, inhottavan kuuman sään, sekä mäkisen maaston yhdistelmä teki retkestä hieman epämukavan, ja takaisin hostellille palattuamme kaadoin itse kurkustani alas ainakin pari litraa nesteitä. Olimme myös hiukan aikatalusta jäljessä, mutta onneksi Italiassa mikään ei muutenkaan koskaan ala ajallaan, joten seuraavaa ohjelmanumeroa ei oltu ehditty aloittaa.
Olinkin hyvin mielissäni siitä, että ehdimme mukaan heti ohjelmanumeron alusta, sillä seuraavana aiheena meillä oli LGBTQA+ -ihmiset ja heidän oikeutensa. Ohjelmanumeron meille suunnitteli ja järjesti Italialainen Gaymin Out -järjestö, ja se sisälsi kolme erilaista harjoitusta. Harjoitukset itsessään olivat ihan mielenkiintoisia, mutta itseäni jäi harmittamaan, että käsittelimme niissä vain murto-osaa LGBTQA+ -asioista, ja vetäjien ennakko-oletus tuntui olevan, ettei kukaan meistä tiennyt aiheesta mitään ennestään. Todellisuudessa tilanne oli kuitenkin hieman toinen, ja aiheisiin olisi omasta mielestäni pitänyt syventyä huomattavasti enemmän.
Loppuillasta järjestettiin vielä Open Stage -ilta, jossa jokainen halukas sai esittää jotakin koko vaihtoporukan edessä. Mukana oli mm. musiikkia, jonglöörausta, itsepuolustusoppitunti, sekä tanssia. Lähes koko Suomiporukka esitti yhdessä kappaleen "Täällä Pohjantähden alla", joka oli helppo spontaani esitys, koska kaikki osasivat kappaleen ainakin jokseenkin. Taisimmekin olla ainoa maa, joka esitti jotain koko porukan voimin.
Lauantaiaamusta alkoi flash mob -esitysten valmistelu, jotka oli tarkoitus esittää Chiavennan keskustassa myöhemmin illalla. Itse en ottanut osaa itse esityksiin, vaan otin niistä kuvia, joten käytin päivän kirjoittelemalla blogia (ja lukemalla muiden blogeja), hoitamalla muita rästiin jääneitä pikkujuttuja, ja kirimällä hieman viikon aikana haalittua univelkaa. Kun viiden aikaan iltapäivästä kävi selville, että flash mob -esitysten aikataulu viivästyy, niin päätin lähteä kauppaan tekemään viimehetken ostoksia, jottei minun enää sunnuntaina tarvitsisi lähteä mukulakivimäkeen temppuilemaan. Suoraan kaupasta alkoikin flash mobin ensimmäinen näytöskerta, joka pidettiin kahdella Chiavennan vilkkaimmalla kohdalla. Ihmisiä oli liikkellä todella paljon enemmän, kuin arkiviikolla samaan aikaan. Flash mob käsitteli kaikkia viikon aikana läpikäymiämme aiheita, ja se herätti selkeästi mielenkiintoa ohikulkijoissa.
Ensimmäisen ja toisen flash mob -näytöksen välille jäi useampi tunti aikaa, joten lähdimme pienellä porukalla hakemaan ihanaa italialaista jäätelöä, josta jatkoimme läheiseen kuppilaan pizzalle ja drinksuille. Kyseessä oli sama baari, jossa olimme suomalaisporukan kanssa piipahtaneet myös ensimmäisenä iltana. Aika kuluikin nopeasti, ja pian oli seuraavan näytöksen vuoro. Vaikka kello lähenikin kymmentä, niin ihmisiä oli vielä kiitettävä määrä liikkeellä, ja oikeastaan kaikki pysähtyivät katsomaan esitystämme. Näytöksen jälkeen suurin osa porukasta jatkoi iltaa läheiselle koululle, josta meille oli varattu tila läksiäisjuhlia varten. Muutama meistä (minä mukaanlukien) oli kuitenkin jo niin uupuneita, että päätimme palata hostellille viettämään rauhallisempaa iltaa. Sillä aikaa ehdin itse valmistella ja toimittaa lahjan salaiselle ystävälleni, jolle en vielä aikaisemmin ollut antanut mitään.
Seuraavana aamuna osa porukasta lähti patikoimaan Chiavennan lähellä sijaitseville vesiputouksille. Itse jäin pakkailemaan kamoja ja siivoamaan huonettamme, sillä olin huoneemme siivousvastaava, eikä minulla muutenkaan olisi ollut uimapukua mukana. Ja koska en ollut löytänyt mistään yli 30SPF aurinkosuojaa, en myöskään uskaltanut lähteä yli kolmen tunnin ulkoilmareissulle päivän paahtavimpina tunteina. Olin myös kuullut ystävältäni, jonka kanssa kävin katsomassa Islannin vesiputouksia vuonna 2013, etteivät Chiavennan putoukset olleet oikein mitään siihen verrattuna, joten laskin päässäni parhaan mahdollisen tuloksen syntyvän, jos vain jään hostellille. Muiden saapuessa takaisin olin itse saanut jo pahimmat sotkut siivottua ja vaatteet pakattua, joten sain ottaa loppupäivän rennosti kun muut ahersivat.
Viimeinen varsinainen ohjelmamme oli Youth Pass -seremonia, jonka aikana kaikille osallistujille jaettiin Youth Pass -todistukset. Youth Passit jaetaan kaikissa Erasmus+ -vaihdoissa, ja ne ovat paperisia todistuksia vaihtoon osallistumisesta. Niistä voi olla hyötyä esimerkiksi työ- tai koulupaikkoja haettaessa, ja lukiossa ja ammattikoulussa niistä saa usein myös suoritettuja kursseja. Itse olen ainakin maininnut jokaisen vaihdon omassa CV:ssäni.
Kahden aikaan sunnuntai-maanantai välisenä yönä alkoi bussimatkamme kohti Milanoa ja Malpensan lentokenttää, josta suomalaisryhmän lento ainoana lähti. Olimme perillä neljän aikaan, ja ehdimme juuri sopivasti syödä eväämme ja jatkaa reissua lentokoneeseen. Yllättävää kyllä, kenenkään matkalaukut eivät myöskään painaneet liiaksi, mikä ehkä osittain johtui siitä, että yhdellä ryhmäläisellä oli käsivaaka mukana, jolla varmistimme laukkujen painot etukäteen. Vaikka meitä toisin oli alunperin informoitu, niin meillä oli kuin olikin lentokoneen vaihto Münchenissä. Vaihtoaikaa oli onneksi tällä kertaa reilummin, joten ehdimme lennolle vaivatta, vaikka osa kävikin nopeasti haukkaamassa jotain ruokaa siinä välissä. Itselläni kävi myös siinä mielessä hyvä tuuri, että kummallakaan lennolla en joutunut istumaan keskipaikalla. Ehkä juurikin siitä syystä tulomatka tuntui menevän huomattavasti sutjakammin.
Helsinki-Vantaan lentokentältä matkani kotiin kesti vielä reilut pari tuntia, ja julkisista piti hyödyntää niin junaa kuin bussiakin. Kotiin tullessani olinkin oikeasti niin väsynyt, etten pysynyt hereillä kuin muutaman tunnin, jonka jälkeen sammuin aikalailla napista painamalla. Reissaaminen on aina mielenkiintoista ja mieltä avartavaa, mutta kyllä koti on silti aina se paras paikka.
Kirsikka W.
Kommentit
Lähetä kommentti