Näin valehtelen blogissa

Sain Hey girl -blogin Marikalta tällaisen mielenkiintoisen haasteen, joka kulkee ilmeisesti nimellä "Näin valehtelen blogissa". Haasteessa bloggaaja vastaa liutaan väitteitä bloggaamisesta ja siihen liittyvistä asioista, ja kertoo, pitävätkö ne omalla kohdalla paikkansa vai ei. Lopuksi bloggaaja lisää listaan yhden uuden kysymyksen, ja haastaa mukaan yhden tai useamman kanssabloggaajan. Mennäänpä sitten kurkkimaan näitä väittämiä!

 

 

1. Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja ravintoloihin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Tämä väite ei omalla kohdallani pidä lainkaan paikkansa. En valitse paikkoja sen perusteella, mikä sopisi blogini imagoon parhaiten, enkä välttämättä kaikista tapahtumista tai ravintolakäynneistä ota edes lainkaan kuvamateriaalia talteen. Haluan, että elämä on spontaania ja todentuntuista, eikä pyöri pelkkien täydellisten Instagram -kuvien ympärillä.

 

2. Sisustan, teen kattauksen, tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Tämäkään kohta ei pidä lainkaan paikkansa. En liiemmin sisusta kotona, tai tee sen ihmeellisempiä kattauksia, ja vaatteetkin valitsen juuri omien mielitekojeni mukaan. Kuvia ottaessa tulee tietysti sommiteltua koriste-esineitä yms. jotenkin järkevästi, mutta en koskaan "varmuuden vuoksi" tee mitään sillä ajatuksella, että jos satun sittenkin räpsimään muutaman kuvan jossain välissä.

 

3. En ota itsestäni kuvia enkä Insta Stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Jälleen kerran yksi paikkansapitämätön väite. Etenkin storyissa naamani on nähty useastikin ilman meikkiä, sillä siellä testailen paljon mm. erilaisia kasvonaamioita. Kuvien puolella minulla on useimmiten meikkiä, mutta kyllä tuolta kuudensadan Instagram -kuvan joukosta löytyy myös liuta meikittömiä räpsäisyjä, ihan niin kuin täältä bloginkin puolelta.

 

4. Teen ja kerron asioita blogissa, joiden tiedän tukevan brändiäni.

Jokseenkin totta. Blogini brändi ei ehkä ole mikään maailman selkein, vaan olen halunnut aina voida kirjoittaa kaikesta, joka itseäni jollain muotoa koskettaa. En kuitenkaan blogissakaan kerro kaikesta, mitä elämässäni tapahtuu, mutta se johtuu lähinnä siitä, että kaikesta minun ei vain yksinkertaisesti edes tee mieli kirjoittaa. Enkä muutenkaan saisi koko elämääni mahdutettua yhden blogin sisään.

 

 

5. Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Olen ihan umpisurkea kuvankäsittelijä, ja lähinnä muokkaankin vain valotuksia ja kontrastia. Jos naamapäivä on ollut erityisen huono, niin saatan muokata näpyn tai kaksi kuvista pois, mutta tätä tapahtuu todella harvoin. Kerran puoleen vuoteen, sanoisin. En siis koe tämänkään väitteen pitävän paikkaansa kovinkaan paljoa.

 

6. Silottelen elämääni somessa.

Ehkä jossain mielessä kyllä. Vaikka olenkin jakanut blogissa paljon henkilökohtaisia juttuja, niin usein se on tapahtunut hieman jälkijunassa. Haluan siis itse aina pureskella aiheet valmiiksi, ennen kuin tuon ne blogiin kaikkien muiden töllisteltäviksi. En myöskään aina jaa kaikkea, mutta se pätee kyllä sekä hyviin että huonoihin asioihin samaan aikaan.

 

7. Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

En kadu. Olen aina ollut määrätietoinen siitä, minkälaisten yritysten kanssa haluan yhteistyötä tehdä, ja minkälaisten en. Otan aina mahdollisimman paljon selville mahdollisista yhteistyökumppaneistani ennen leikkiin ryhtymistä, ja sen vuoksi en ole joutunut tähän mennessä vielä kertaakaan katumaan tai häpeämään mitään yhteistyötäni.

 

8. Bloggaajien elämä on glamourista.

Oma elämäni ei ainakaan ole, ja toivon ettei kenellekään sellaista kuvaa ole myöskään syntynyt tätä blogia lueskellessa. Tietysti jotkut bloggaajat varmasti elävät täydellistä luksuselämää, mutta itse tuskin tulen koskaan heihin kuulumaan. 

 

 

9. Ajattelen hetket Instagram -kuvina.

En ajattele. Parhaista hetkistä minulla harvemmin on lainkaan kuvia, sillä uppoudun niihin niin syvästi, ettei kuvien ottaminen edes käy mielessä. Toki joskus käy niin, että bongaan jotain kaunista, inspiroivaa tai mielenkiintoista, josta sitten räpsin hetken huumassa kuvia, mutta joka hetkestä niitä kuvia ei kuitenkaan synny. Ja välillä jälkikäteen saattaa harmittaa, ettei taaskaan tullut räpsäistyä edes yhtä kuvaa muistoksi.

 

10. Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja, sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin. 

Nimeni googlailua olen harrastanut jo ennen bloggaamisen aloittamistakin, ja samoin Jodel on käytössä ihan muista syistä. Google ylipäätään on bloggaajalle hyödyllinen työkalu, joka näyttää, minkälaisen kuvan ihmiset sinusta saavat, jos blogin nimen (tai oman nimen) sattuvat jostain syystä hakukoneeseen iskemään. Itse olen kuitenkin niin pienen piirin bloggaaja (ainakin toistaiseksi), ettei minusta sen enempää palstoillakaan varmasti keskustella.

 

11. Tutustun blogin/somen kautta ihmisiin, joiden toivon auttavan itseni kuuluisuuteen.

Ei pidä paikkaansa. Blogin kautta olen tutustunut muutamaan kivaan bloggaajaan, jonka kanssa heittelemme kommentteja säännöllisesti puolin ja toisin, mutta mitään sen vakavampia ihmissuhteita ei ole syntynyt. En myöskään ole missään välissä kalastellut tuollaisia hyötysuhteita kenestäkään, enkä koskaan tule kalastelemaankaan.

 

12. Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.

Olen tämän kanssa jokseenkin samaa mieltä. Mielestäni bloggaajista saa puhua ja heidän asioitaan spekuloida, kunhan pysytään hyvän maun rajoissa. Kenenkään yksityisyyttä ei pitäisi ruveta sörkkimään, ja loukkaavat ja selkeästi valheelliset jutut pitäisi jättää sikseen, mutta tottakai vaikuttajista saa muuten keskustella, siinä missä kenestä tahansa muustakin ihmisestä.

 

13. Vietän aikaa vain muiden bloggaajien ja alaa ymmärtävien kanssa.

Lähipiiriini kuuluu ainoastaan yksi muu bloggaaja, ja hänen kanssaan olemme tunteneet jo kauan ennen kuin kumpikaan blogiaan kirjoitteli. Tämäkään kohta ei siis missään tapauksessa pidä paikkaansa, ja minusta onkin äärimmäisen kiva todeta, että ystäväpiiriini kuuluu laaja kirjo erilaisia ihmisiä, eikä pelkkiä bloggaajia.

 

14. Blogilla voi tehdä helppoa rahaa.

Ei pidä paikkaansa. Itse tienaan kuukaudessa blogista noin 6e/postaus. Yhden postauksen kirjoittamiseen, kuvaukseen, ja muuhun tarpeellisen toimintaan menee helposti 1-5 tuntia, puhumattakaan niihin mahdollisesti käytetystä omasta rahasta. Tuntipalkaksi ei siis muodostu mikään kovinkaan hulppea summa. Esimerkiksi jos kirjoitan postauksen uudesta kasvonaamiomerkistä, ostan testiin 3-6kpl naamioita. Sanotaan yhden naamion hinnaksi vaikkapa 2,5e, jolloin naamioiden hankintasumma on parhaimmillaan jo 15e. Sitten naamiot pitää vielä testata, ottaa kuvat, muokata ne, etsiä kaikki tarvittavat tiedot, kirjoittaa postaus, lisätä linkit ja kuvat postaukseen, ja vasta sitten se on julkaisukelpoinen. Aika paljon työtä, josta saa palkaksi sen verran rahaa, että jää silti melkein kympin tappiolle.

 

 

Haastan mukaan Beauty by Ida M -blogin Idan ja One Bag and Flowers -blogin Belindan!

 

Kirsikka W.