En ole täällä blogin puolella mitenkään superaktiivisesti jakanut opiskelu- tai työtilanteestani tietoa, mutta yksi asia on varmasti aktiivisille lukijoilleni tullut selväksi. Olen nimittäin jo vuosia tehnyt töitä leiriohjaajana SDPL Helsingin ja Uudenmaan piirijärjestöllä, ja viime kesänä pääsin jo kokeilemaan siipiäni leiripäällikkönäkin. Viihdyn leiriohjaajana, koska rakastan lapsia, pääsen tekemään paljon töitä ystävieni kanssa, ja ohjaajan työ ei ole koskaan samanlaista. Joka päivä on erilainen.
Tietenkin työssä, niinkuin varmasti jokaisessa muussakin, on niitä epämiellyttävämpiäkin puolia. Esimerkkinä voisin mainita kesän, jolloin lähes puolet leiristä sairastui oksennustautiin, ja seuraavan leirin ensimmäisenä päivänä saimme silloinkin siivota jännitysoksennusta hyvän tovin. Ja tietenkin riitojen selvittely, kiusaamistapaukset, tapaturmat, ja hankalammat lapset tekevät työstä raskaampaa henkisesti. Toisin kuin monet luulevat, ei leiriohjaajan työ ole mitenkään ruusuilla tanssimista tai helppoa kuin hengittäminen. Minullakin on takana kymmeniä koulutuksia ja kokemusta vähintään yhtä monelta leiriltä. Silti tulee tilanteita, joissa joutuu pyytämään apua, joita ei osaa ratkaista, tai jotka lamaannuttavat kokeneimmankin ohjaajan täysin. Jo eläkkeelle jäänyt pomonikin jaksoi aina muistuttaa, ettei kukaan koskaan ole ohjaajaksi valmis. Aina voi oppia jotain uutta.
Ensi viikon maanantaina starttaa seuraava leiri: hiihtolomaleiri. Hiihtolomaleirit, niinkuin loppias- tai syyslomaleiritkin, ovat yleensä hieman poikkeavia kesän leireihin verrattuna. Sää ja ilma ovat tietenkin erilaisia, mutta sen lisäksi mukana on yleensä myös enemmän porukkaa. Tämä pitää paikkansa myös tällä hiihtolomaleirillä, sillä meitä on leiriläiset, ohjaajat ja muut työntekijät mukaan luettuna noin 80. Se on ainakin kaksi kertaa sen, mitä kesäleireillä on keskimäärin. Jo pienemmillä leireillä oma aika ja varsinkin rauha saattaa olla vähissä, mutta näin suurella leirillä ne ovat mitä luultavimmin lähes mahdottomia.
Ihmiselle, etenkin työtään tekevälle, näin suuri määrä muita ihmisiä ilman lainkaan omaa aikaa on vaikea paikka. Kuvittele, että huomenna astuisit sisään työpaikallesi, ja paikalla olisikin 30 muuta työntekijää ja viisikymmentä 5-15-vuotiasta lasta. Ei varmaan paljoa naurattaisi? Nyt kuvittele vielä, että tämä jatkuisi 24 tuntia. Varmasti löytäisit jostain paikan levätä, mutta satavarmasti et saisi olla yksin, vaan paikan löytää vähintäänkin muutama muu samalla lailla tuskastunut työntekijä. Joko alkaa itkettää? Meidän leirimme kestää maanantaista perjantaihin, joten leirin työntekijät ovat tässä tilanteessa yli neljä täyttä vuorokautta. Voin valehtelematta sanoa, että minua on kyllä itkettänyt pienempienkin leirien kanssa.
Vuosien mittaan olen kuitenkin oppinut muutamia vippaskonsteja, joilla minunkinlaiseni omaa rauhaa rakastava ihminen selviää suurleireistä ilman hermoromahdusta. Vaikka nämä vinkit ovatkin syntyneet leirielämän tiimellyksessä, niin osaa niistä voi varmasti soveltaa myös moniin muihin työpaikkoihin!
1. Pyydä omaa aikaa
En ole vielä kertaakaan ollut leirillä, jossa omaa aikaa ei saisi pyytämällä. Rauhasta ei koskaan voi tietenkään olla varma, mutta leiripäälliköltä pyydettäessä saa useimmiten luvan ottaa pienet päikkärit, katsoa jakson Netflixistä tai käydä lämpimässä suihkussa kun muut ohjaajat hoitavat lasten viihdyttämisen. Tietenkään ohjaajat eivät voi kaikki pitää taukoa samaan aikaan, niin kuin välillä jotkut yrittävät, mutta lähes poikkeuksetta omaa aikaa on mahdollista saada.
2. Nuku yöllä
Koska leirillä päivät menevät ohjelman mukaan, on ohjaajilla tapana viettää omaa vapaa-aikaa lasten mentyä nukkumaan (21-23). Omassa ohjaajaporukassani on esimerkiksi ollut tapana katsoa leffoja, pelata pelejä ja saunoa tuolloin, ja kaikilla on ollut superhauskaa. Kunnes kello soi kahdeksalta, ja kolmen tunnin yöunet eivät yllättäen riittäneetkään lataamaan akkuja täyteen. Silloin yleensä käy niin, että ohjaaja käy patistamassa lapset aamupalalle, mutta skippaa sen itse yhden lisäunitunnin takia, joka ei todellisuudessa auta yhtään. Itse pärjään normaalisti lyhyilläkin yöunilla, mutta kolme tuntia neljänä yönä putkeen aktiivisessa leiriympäristössä johtaa vain ja ainoastaan siihen hermoromahdukseen.
3. Valita vapaasti
Kuulostaa ehkä huonolta vinkiltä, mutta tämä oikeasti toimii! Jos se sama leiriläinen on roikkunut niskassa kiinni jo neljättä päivää huutaen kurkku suorana kaikesta, samalla kun itse yrität pitää teatteripajaa seitsemälle muulle, sinulla on kaikki oikeus olla vittuu-- hermostunut. Sitä ei lapsille voi näyttää tai ilmaista oikein mitenkään, mutta muille ohjaajille voi. Mitä luultavimmin kaikki muut ovat joskus kokeneet saman asian, tai vähintäänkin jotain vastaavaa, joten esimerkiksi illalla siellä saunassa voi hyvin päästellä vähän muitakin kuin löylyhöyryjä. Pienen valitustuokion päätteeksi seuraavana päivänä jaksaakin taas samaa käytöstä huomattavasti paremmin. Ja sama valitus pätee tietenkin kaikkeen muuhunkin. Työkaveri rasittaa? Valita! Jouduit taas siivoamaan oksennusta? Valita! Joku lainasi taas crocsejasi (halutuimmat leiriohjaajakengät) ilman lupaa? Valita!
4. Kuuntele lapsia
Lapset, erityisesti alle kymmenvuotiaat, ovat superhauskoja. Läppä lentää ja aivan päätöntä stooria tulee kokonaisen elokuvatrilogian verran. Tiesittekö muuten, että miehet synnyttävät nänneistään, keskimääräinen ohjaajaikä on 50 (alle 30), ja jos nukkuu makuupussissa niin voi muuttua perhoseksi? En tiennyt minäkään ennen kuin leiriläiset kertoivat. Lapset ovat tämän työn paras asia, ja jos heihin vain jaksaa keskittyä tarpeeksi, niin välillä saa kuulla ihan huippuja juttuja, joita jaksaa muistella vielä vuosienkin päästä!
5. Suunnittele etukäteen
Joskus leiriohjaajan työ alkaa tosiaan vasta paikanpäältä, mutta monesti näin ei kuitenkaan ole. Ja se on muuten erittäin hyvä. Esimerkiksi erilaisten työpajojen ohjaajien on hyvä hieman valmistella työpajojaan jo kotona ennen leirin alkua, sillä työ on huomattavasti helmpompi aloittaa, kun jotain suunnitelmia on jo valmiina. Silloin ei paikanpäällä tarvitse enää stressata, jos ideat eivät synnykään lennossa. Suunnittelu on hyvä myös siltä kannalta, että etukäteen laaditun idean materiaalit ehtii kasata ennen leirille lähtöä. Jos huippuidea syntyykin vasta leirillä, on hyvin epätodennäköistä, että siihen tarvittavat materiaalit olisivat saatavilla. Muutkin kuin pajaohjaajat voivat suunnitella tekemisiään etukäteen esimerkiksi valitsemalla kiinnostavia pelejä ja leikkejä, miettimällä, minkälaisen panoksen haluaa itse leirille antaa, ja suunnittelemalla vaikka yllätyksen jotakin iltaohjelmaa varten!
6. Yritä tulla toimeen kaikkien kanssa
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystäviä, eikä kaikista tarvitse edes pitää, mutta jokaisen kanssa on tultava silti toimeen. Leiriohjaajien kesken syntyy yllättävän usein jonkinlaista draamaa ja eripuraa, joka vaikuttaa AINA jollain tapaa niin itse jutun osapuoliin kuin koko ohjaajaporukan yhteishenkeenkin. Tätä draamaa ei kuitenkaan saisi tuoda mukaan leireille, sillä siitä kärsii oma jaksaminen todella huomattavasti. Ja kyllä, kokemuksen syvä rintaääni puhuu. Voi tuntua hankalalta antaa asioiden olla, varsinkin jos kyse on jostain suuresta, mutta voin vakuuttaa sen olevan huomattavasti helpompaa, kuin asian jatkuva vatvominen samaan aikaan kun joutuu tekemään töitä yhteisössä, jossa sattuu ja tapahtuu ihan jatkuvasti. Paras keino olisi tietenkin sopia kaikki ongelmat jo etukäteen, mutta hei, kenellä meistä muka riittää nöyryyttä siihen? Tässä kohtaa on muuten ihan pakko kehaista, meidän nykyisiä apuohjaajia, joiden draamaa ei joko ole, tai sitten se ei vain näy OLLENKAAN ulospäin! Ihan toista oli silloin muutama vuosi sitten, kun itse olin samanikäinen...
7. Ole oma itsesi
Tämä on paras neuvo, jonka voin antaa. Nuorempana leirit olivat ainoa paikka, jossa uskalsin ihan täysin olla oma itseni, eikä kukaan tuominnut. Sama ajatus on kantautunut myös omaan ohjaajuuteen, ja haluan itse luoda myös nykyisille leiriläisille tunteen, että he saavat olla juuri sitä mitä he haluavat olla. Epäsuorasti tämä helpottaa myös ohjaajan työtä, sillä jos lapsi saa olla oma itsensä, jää usein turha esittäminen, esiteineily, vänkääminen ja valittaminen pois. Ja ette uskokaan, kuinka paljon se auttaa ohjaajia jaksamaan! Ole siis aina oma itsesi. Lasten vuoksi, mutta myös ihan oman mielenterveytesi takia.
Näillä keinoin aion siis itse suorittaa kunnialla tulevan talvileirin. Toivottavasti niistä on myös teille hyötyä jossain elämän tilanteissa!
Kirsikka W.
**Kuvalähde: https://giphy.com/rupaulsdragrace**
Miten noin nuori osaa kirjoittaa noin syvällistä ja tarkoin mietittyä asiatekstiä, jestas! Taitaa olla sulla aikamoinen määrä kokemusta jo takana, tekstistä huomasi. Kuitenkin ihan varmasti kaikki oli niin totta. Aikamoinen rupeama sulla edessä. Ehditkö edes meikata, niitä kauniita meikkejä itsellesi?
VastaaPoistaEn ole varma jaksaisinko minä. Voi olla, että yksi päivä menisi, mutta viisi...
Apua, kiitos! Kirjoittaminen on aina ollut mulle lähellä sydäntä, ja siksi luonnistuu sekä asiatekstien että hömppäjuttujen kirjoittelu ihan suhteellisen hyvin :) Ja tietenkään siitä ei ole haittaa, että tietää mistä kirjoittaa.
VastaaPoistaLeiriohjaajan hommat eivät kyllä todellakaan sovi kaikille, ja moni kyllästyy/tuskastuu niihin nopeasti.