Eilen blogissakin esitellyn Bette Boxin mukana oli hieman erilainen tuote, josta olin itse todella innoissani. Kyseessä oli siis RFSU:n Sense Me Oh Yes! -stimuloiva geeli näytekoossa, joka kaikessa simppeliyydessään on naisen tuntoherkkyyttä edistävä vesipohjainen geeli, jota voi käyttää niin yksin kuin partnerinkin kanssa, ja se soveltuu myös kondomin kanssa käytettäväksi.
Koska itse olin tuotteesta hyvinkin kiinnostunut, minulle tuli todellisena yllätyksenä, että suurin osa asiaa somessa kommentoineista oli kanssani täysin eri mieltä. Luin kommentteja, joiden mukaan tuote on boxiin täysin sopimaton, sillä se ei kuulu laatikon aiheeseen: kauneuteen. Osa taas oli huolissaan, että nuoremmille tilaajille geeli voi olla järkyttävä kokemus. Osa ihmisistä taas jätti taktisesti kommentoimatta koko asiaa, vaikka esimerkiksi Lumenen yhden millin tuotenäytteistä riitti parinkin virkkeen verran juttua. Minulle itselleni tuli semmoinen tunne, kuin geeli, seksuaaliterveys ja kaikki siihen viittaavat asiat olisivat jotain hävettävää. Tabu, josta olin luullut ihmisten päässeen jo yli, tuntui edelleen olevan olemassa.
Omalta osaltani seksivalistus on alkanut yläasteen terveystiedon tunneilla, mutta siihen mennessä olin jo oppinut paljon aiheesta monia muita kanavia pitkin. Ja jo sen ikäisenä saatoin huomata, että seksistä puhuttiin jopa oppitunneilla hieman aiheen vierestä. Sukupuolitaudeilla pelottelu oli yleistä muun muassa inhottavien kuvien avulla, suuseksistä puhuttiin erittäin vähän jos ollenkaan, ja suurin painotus oli ehkäisyllä, tietenkin jokaisessa mahdollisessa välissä mainiten, että seksi ei vielä kuulu meidän ikäistemme arkipäivään. Opetus oli myös täysin heteronormatiivista, eikä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen seksistä keskusteltu lainkaan. Itse asiassa, meidän opettajamme ei suostunut edes keskustelemaan esimerkiksi anaaliseksistä kanssamme, vaan totesi ettei sellainen kuulu meille ollenkaan. Opetusfilmimmekin olivat varmasti yli kymmenen vuotta vanhoja. Myöskään itsetyydytyksestä en muista opettajan maininneen sanallakaan, vaikka etenkin nuorille se on ensimmäinen (ja ehkä kaikkein helpoin ja turvallisin) keino tutustua seksiin. Niille, jotka nyt ihmettelette, että millä vuosikymmenellä olen oikein kouluni käynyt, voin vastata, että valmistuin peruskoulusta keväällä 2013. Kyllä, alle viisi vuotta sitten.
Kun ikää on tullut lisää, niin tieto ja taito on lisääntynyt, mutta onneksi seksistä puhuminen ei ole tullut vaikeammaksi. Minun on aina ollut helppo puhua kaikesta seksiin liittyvästä omien ystävieni kanssa avoimesti ilman pelkoa nöyryytyksestä tai tuomituksi tulemisesta. Kaikki aiheet ovat olleet sallittuja, oli sitten kyse yhden yön jutuista, vakiutuneesta parisuhdeseksistä, masturboinnista tai kimppakivasta. Ja juurikin sen avoimmuuden vuoksi minun on nyt helppo kirjoittaa juuri tätä postausta.
Seksistä puhumattomuus johtaa loppupeleissä moniin negatiivisiin asioihin. Nuoret voivat kuvitella esimerkiksi, että terveessä suhteessa seksiä on normaalisti aina lähes päivittäin, kun taas vanhemmiten saattaa erehtyä ajattelemaan, että kerran kuussa on tarpeeksi seksiä, vaikkei siitä itse tyydyttyisikään. RFSU:n vuonna 2016 teettämän tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista ajattelevat haluttomuuden olevan normaalia, tai he eivät vain viitsi tehdä asialle mitään. On kuitenkin tieteellisesti tutkittu, että hyvä ja terve seksielämä edistää terveyden muita osa-alueita, kuten jaksamista, stressinsietokykyä ja hyvää mielenterveyttä. Tietysti se vaikuttaa positiivisesti myös parisuhteeseen, jos sellaisessa sattuu olemaan.
Miksi sitten seksistä on niin hankala puhua? Puhutaanhan muistakin terveyteen liittyvistä asioista jatkuvasti, joten miksi seksuaaliterveyden pitäisi olla eri asia? Miksei kouluissa keskustella "näitä asioita EI pitäisi tehdä" -keskustelujen sijaan "näin olisi HYVÄ tehdä" -keskusteluja, ja puhuta siitä minkälainen on hyvä seksielämä, ja miten sen voi saavuttaa? Vanhat tavat (ja tabut) on hankala tappaa, kyllä, ymmärretään, mutta eikö nyt olisi jo korkea aika tehdä niin? Ainakin allekirjoittaneen mielestä olisi.
Minä lopetin hormonaalisen ehkäisyn noin kuukausi sitten, sillä tajusin sen vaikuttaneen negatiivisesti sekä mielialaan että libidoon. Olen huomannut muutoksen lähes välittömästi, vaikkei hormonitoiminta tietenkään palaudu hetkessä normaaliin tilaansa. En kuitenkaan voisi kuvitella eläväni enää yhtään pidempään elämää, jossa kiinnostukseni seksiä kohtaan on lähes nollissa. Jos seksi tuntuu työltä, niin jotain on pielessä.
Lisäksi omasta kokemuksestani voin sanoa, että kyllä ne teini-ikäisetkin jo seksiä harrastavat. Jossei se tapahdu kumppanin kanssa, niin se tapahtuu itsekseen testailemalla muita keinoja käyttäen. On siis ihan turha pelätä sitä, että yksi kauneusboxissa tuleva stimulaatiogeeli turmelee laatikkoa tilaavan nuorison. Ei turmele. Seksi on ihana asia ja monelle osa hyvää elämää (myöskin niille teineille).
Pystytkö sinä puhumaan seksistä avoimesti? Sana on vapaa!
Kirsikka W.
Kyllä pystyn ja olen myös puhunut (en toki jokaiselle puhu). Meillä koulussa tuo seksivalistus oli vielä niukempaa. Opettaja punasteli enemmän kuin me :D. Minä opin kaiken seksilehdistä ja kavereilta. Vanhempani eivät puhuneet mistään mitään.
VastaaPoistaMeillä sentään vanhemmat ovat aina olleet suhteellisen avoimia kaikille kysymyksille, vaikka nuorempana sitä ei välttämättä osannut arvostaa niin paljon. Mutta ihanaa, että pystyt puhumaan aiheesta häpeilemättä :)!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Laittaa vanhankin pohtimaan juttuja.
VastaaPoistaKiva, jos syntyi uusia ajatuksia :)
VastaaPoistaTää on ihan älyttömän tärkeä aihe. Se on tosi pelottavaa aikaa, kun seksi ja seksuaalisuus alkavat olla ajankohtaisia asioita. Me kehitytään niin eri aikaan – jotkut miettivät jo alakoulussa, että miksi tekee mieli kosketella itseä (harjoitella itsetyydytystä, mutta asiasta ei ole siinä vaiheessa luutavasti hajuakaan) ja saatetaan tuntea häpeää ja pelkoa. Siinä voi mennä hommat pahasti pieleen, jos asiaan ei ole varauduttu ja pahimmassa tapauksessa tehdään lapselle selväksi, että ne hommat on pahoja ja syntisiä.
VastaaPoistaMä muistan omalta yläasteelta sen, että seiskaluokalla jo alettiin puhumaan kaveriporukassa neitsyydestä eroon pääsemisestä (kuulostaa aivan järkyttävältä ajatukselta, mutta isot tytöt kertoi, että vaan nolot on neitsyitä). Opettajat todellakin kuulivat, että nuoret puhui seksistä ja siitä, että sitä myös harrastavat, mutta meitä ei autettu sen kanssa yhtään. Heitä ei varmastikaan oltu valmisteltu ja koulutettu siihen. Mulle ei ole kukaan ikinä edes tainnut opettaa, että miten kondomia käytetään.
Itsetyydytyksestä on luettu oppikirjasta ehkä yksi rivi, vaikka sehän on mitä parhain keino tutustua omaan kehoonsa ja tässä tapauksessa naiseuteeni. Se että oma kokemus seksistä ja seksuaalisuudesta on mennyt teini-iässä pahasti penkin alle ei ole lopulta koulun vika, vaan epäonnisten sattumien summa, mutta todellakin avoimella puheella ja sillä, että joku olisi kertonut sen olevan luonnollinen ja arvokas osa minuutta, olisi todella helpottanut toipumista niistä kokemuksista, ja aikuisuudessa parisuhteen seksuaalisen luottamuksen rakentamista, ja ylipäänsä asian arvostamista ja vaalimista.
Huh, ihan tuli hiki ajatellessa, kun osui niin kohdalleen tämä sun juttu! <3
Pystyn, eikä seksistä puhumisessa ole mitään noloa!
VastaaPoistahyvä postaus, xx
Mä olin yläasteella ja lukiossa vähän sellainen syrjäytynyt nuori, jonka vuoksi säästyin onnekseni tolta pahimmalta neitsyysnoloudelta. Tulihan sitä kuultua samaa settiä silti aina silloin tällöin, mutta ei varmastikaan yhtä usein kuin niillä suositummilla mimmeillä :) Siitä olen ihan onnellinen. Muistan myös vuosien takaisen keskustelun tyttöjen kesken leirillä, jossa istuimme nuotion ääressä ja juttelimme seksistä. Yllättäen kaikki meistä paljastuivat neitsyiksi, vaikka kaikki olivat luulleet olevansa porukan ainoita. Kummallista, minkälaisia harhaluuloja nuorille syntyykään niin helposti!
VastaaPoistaSuperkiva että postaus herätti ajatuksia, ja että jaksoit näin kattavasti kertoa myös omista kokemuksistasi :)!
Kiitos! Mä olen sun kanssasi ihan samaa mieltä :)
VastaaPoista