Nyt ollaan taas kotiuduttu leiriltä, ja pääsen taas kirjoittelemaan blogipostuksia. Tämän viikon leirille mahtui monta kivaa juttua, jotka olivat niin leiriläisten kuin minunkin mieleen, joten päätin listata muutaman niistä tässä postauksessa. Näitä "vinkkejä" voi hyvin hyödyntää vaikka mökki- tai mummolareissulla, jos tekemisen puute yllättää. Pahoittelut jo etukäteen kuvien laadusta. En muistanut ottaa kameraa lainkaan mukaan, joten kaikki kuvat on räpsitty iPhonen kameralla.
Korttipelit ovat erinomainen tapa viettää aikaa. Jos Uno alkaa jo nyppiä, ja tavalliset korttipelit eivät innosta, niin kannattaa kokeilla Skip-Boa. Pelin opetteleminen vie etenkin nuoremmilla pelaajilla hieman aikaa, mutta kun säännöt on sisäistetty, peliä jaksaa sahata läpi useita kertoja. Tämä ei myöskään aiheuta riitoja samalla tavalla kuin Uno, joka on osoittautunut todella hyväksi asiaksi pitkässä juoksussa.
Ennustaminen on monien lasten mielestä ollut todella hauskaa. Ja siis nimenomaan se, että joku ennustaa heille. Aikuisellekin ennustaminen voi olla hauskaa ajanvietettä, jos vain mielikuvitusta löytyy tarpeeksi. Välineinä voi käyttää niin kortteja, kiviä, kyniä kuin vaikka raakoja makaroonejakin. Tällä leirillä ennustusvälineenä olivat hamahelmet, joilla ennustettiin näin:
- Punainen = rakkauselämä
- Keltainen = raha-asiat
- Vaaleanpunainen = Deittailu (tai aikuisilla seksielämä)
- Oranssi = Ongelmat ja huolet
- Vihreä = Hyvät asiat ja onnenkantamoiset
- Sininen = Perhe ja ystävät
- Violetti = Henkinen ikä
Luonnollisesti helmien määrä korreloi ennustuksen kanssa, joten esimerkiksi useat siniset helmet tarkoittivat henkilöllä olevan paljon perheenjäseniä ja ystäviä. Punaisten helmien määrä taas kertoi, kuinka monen kuukauden päästä rakkauselämässä tapahtuu suuri muutos. Jos luku oli pariton, oli muutos negatiivinen, ja jos luku oli parillinen, muutos oli positiivinen. Myös se, muodostuiko helmistä täydellinen neliö vai ei, vaikutti ennustuksen positiivisuuteen. Tästä lapset (ja ohjaajat!) jaksoivat innostua yllättävän pitkään.
Nuotio on useimmiten yksi leiriviikon kohokohdista. Varsingin kaupungin sykkeessä kasvaneet lapset ovat aina siitä innoissaan. Nuotion ympärillä voi laulaa lauluja, leikkiä, tai vain jutella. Ja paistaahan siinä myös grilliruokaa, jos siltä tuntuu. Erityisesti viileämmällä säällä on kiva istua porukalla nuotion ääressä ja viettää iltaa nauttien leppoisasta yhdessäolosta. Lasten kanssa pitää tietysti pitää huolta paloturvallisuudesta, mutta ainakaan vanhempien lasten kanssa on harvemmin tullut pienintäkään ongelmaa.
Uskallan väittää, että harva asia saa lapsen niin innostuneeksi, kuin aikuisen kasteleminen. Tämä on jo toinen vuosi putkeen, kun ihana avomieheni on suostunut viihdyttämään leiriläisiä olemalla vesimaalitauluna. Viime kesänä käytössä olivat vesi-ilmapallot, jotka tosin sinkoilivat usein huti. Tänä vuonna aseina olivat pumppuvesipyssyt ja muovimukit. Siinä avokki koitti sitten epätoivoisesti suojautua pelkän "ninja"kepin avulla. Lapsilla oli ainakin hauskaa, ja he jaksoivat leikkiä vielä silloinkin, kun kohde oli jo aivan läpimärkä. Edes viileä tuuli ei häirinnyt menoa, vaan sota loppui vasta kun oli aika siirtyä leiriohjelmassa eteenpäin.
Minkälaisista leikeistä tai aktiviteeteista teidän reissuilla innostutaan?
Kirsikka W.
Kommentit
Lähetä kommentti