Olen opiskellut Helsingin yliopistossa nyt hieman reilun kuukauden, ja tässä ajassa eteen on tullut paljon asioita, joita en ole aikaisemmin tiennyt. Oikeastaan, osa asioista on ollut sellaisia, etten ole niitä aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi! Jotkut niistä ovat hyviä juttuja, jotkut hieman vähemmän, ja jotkut taas riippuvat täysin omasta mielipiteestä. Ajattelin tässä postauksessa jakaa teidänkin kanssanne kymmenen asiaa, joita en tiennyt yliopistosta.
1. YLIOPISTO EI OLE KOULU
Tätä meille painotettiin jo heti ensimmäisenä päivänä niin tuutoreiden, luennoitsijoiden kuin rehtorinkin toimesta. Yliopistoa ei missään tapauksessa saa kutsua kouluksi, sillä sitä se ei todellisuudessa ole. Jos erehdyt kysymään esimerkiksi "milloin koulu alkaa perjantaina?", sinulle huomautetaan heti, että kyseessä on yliopisto. Tämä on etenkin fuksien keskuudessa aiheuttanut jos jonkinmoista vitsiä, sillä kukaan ei oikeastaan ihan ymmärrä, miksi juttu otetaan niin vakavasti. En oikeastaan itsekään ole asiasta varma. Ehkä taustalla on se ajatus, että koulu on pakollinen oppilaitos, mutta yliopisto on vapaaehtoinen suuremman tiedonjanon sammutusta varten oleva laitos. Hämmentävää asiassa on kuitenkin se, että yliopistot ovat korkeakouluja...
2. KURSSEILLA ON 90% LÄSNÄOLOPAKKO
Okei, tämä vaihtelee vähäsen kurssista riippuen, mutta useimmilla kursseilla läsnäolopakkoprosentti on todella korkea. Ja niistä pidetään kiinni todella tarkasti! Esimerkiksi jos jollain kursseilla on lähiopetusta seitsemän kertaa, joiden tuntimäärästä tulee yhteensä 21, on paikalla oltava lähes yhdeksäntoista tuntia. Parhaimmillaan tämä saattaa tarkoittaa sitä, ettet saa olla yhtäkään kokonaista kertaa poissa koulusta koko periodin (tai mahdollisen kahden periodin) aikana! Tietysti on sinulla on mahdollisuus pyytää, että saisit opettajalta joitain korvaavia tehtäviä poissaoloja vastaan, mutta hänellä ei ole mitään velvollisuuksia suostua siihen. Tämä järjestely johtaa siihen, että pahimmillaan opiskelijat tulevat sairaana kouluun, sillä tunneilta ei vain voi olla poissa.
3. OPISKELU MAKSAA
Suomessa puhutaan opiskelun olevan ilmaista, mutta näin yliopisto-opiskelijan näkökulmasta se on hyvin hintavaa. Tietenkään maksut eivät ole mitenkään verrattavissa esimerkiksi Jenkkien lukukausimaksuihin, mutta en minä tätä ilmaiseksi kuitenkaan missään tapauksessa kutsuisi. Lukukausimaksu on jo itsessään satasen, ja jossei sitä saa maksettua, niin ei voi ilmoittautua läsnäolevaksi tulevalle vuodelle. Myös hankittavia oppikirjoja ja muita tarvikkeita on paljon, mutta onneksi esimerkiksi kirjojen kanssa voi aina joustaa. Omaan opintosuuntaani kuuluvat keittiötyöskentelyyn soveltuvat vaatteet, jotka pitää itse kokonaan hankkia. Minä pääsin helpolla leikkamalla vanhasta paidasta itselleni päähineen, saamalla keittiökengät äidin kaapista, ja ostamalla Tokmannilta seitsemän euron valkoisen t-paidan. Helsingin yliopiston logolla varustettu esiliina oli oikeastaan ainoa hankinta, johon jouduin kunnolla sijoittamaan rahaa. Pakollisen essun hinta on nimittäin 35e. Lisäksi ruuanlaittokursseillemme kuuluu raaka-ainemaksu, joka on noin 50e jokaista oppilasta kohden. Jos kaikki maksut sattuvat samaan kohtaan, niin siinä on opiskelijabudjetilla pähkinä purtavaksi.
4. LUENTOJEN ITSENÄISYYS
Toisin kuin muut kurssit, luennot ovat usein täysin vapaaehtoisia. Tietenkin joillekin kursseille kuuluu myös pakollisia luentoja, kuten esimerkiksi useimmat kurssin ensimmäiset luennot, mutta läsnäolijoita harvemmin niillä kirjataan ylös. Yliopistossa nimittäin oletetaan, että opiskelijat pitävät itse huolta omista kurssisuorituksistaan, joten josset käy luennoilla, niin sinun on hoidettava oppiminen jollain muulla keinolla. Kurssimateriaalit saa useimmiten kuitenkin internetin välityksellä itselleen, joten monesti varsinaisia muistiinpanoja ei paikanpäällä tarvitse kirjoitella. Itse olenkin opiskellut paljon kurssien sisällöistä kotona omassa rauhassa, ja skipannut luennoilla istumisen.
5. RUOKA EI OLE ILMAISTA
Tämä tulee usein aika monelle ihmiselle yllätyksenä, sillä vielä lukiossakin tarjotaan opiskelijoille ilmainen ruoka. Yliopistossa näin ei kuitenkaan ole, vaan ruokailuista pitää aina maksaa jonkin verran. Opiskelijakortilla hinta on muistaakseni vain reilu pari euroa, mutta itse silti välttelen Unicafeissa käymistä ja otan mieluummin eväät muualta. Vaikka yhdeltä kerralta hinta ei tunnukaan niin pahalta, niin pidemmän ajan saatossa siihen uppoaakin aikamoinen summa.
6. ESSEET OVAT PITKIÄ
Vaikka itse olen kirjoitellut esseitä jo yläasteella ja lukiossa, niin eivät ne ole mitään verrattuna yliopiston esseisiin. Lukiossa esseiden maksimipituutena pidettiin noin kuutta sivua, mutta yliopistossa määrä on moninkertainen. Hyvänä esseepituutena meille on nimittäin kerrottu noin 20-25 sivua! Huh, onneksi olen kirjoitellut edes jotain tekstejä näinä vuosina, vaikka en ole ollut koulussa, sillä muuten kirjoittamisen tuntumaan olisi huomattavasti hankalampi päästä. Täytyy kyllä todellakin palautella mieleen monie unohtuneita esseekirjoitustaitoja ennen kuin ensimmäinen täysipituinen esseetehtävä napsahtaa kohdalle.
7. AIKATAULU MUUTTUU PÄIVITTÄIN
Yliopistossa ei ole lainkaan samanlaisia kurssipalkkeja tai lukujärjestyksiä kuin peruskoulussa tai lukiossa. Kurssien tunnit ja luennot ovat vähän milloin sattuu, joten minkäänlaista pysyvää rutiinia ei lukujärjestykseen synny. Vapaapäivät keskellä viikkoa, kahdentoista tunnin päivät, usean tunnin hyppytunnit ja lauantailuennot ovat kaikki täysin mahdollisia. Esimerkiksi itselläni on tällä viikolla vain kolmena päivänä tunteja, ja niistäkin vain kaksi on pakollisia. On siis hieman haastavaa esimerkiksi sopia työvuoroja kovin rutiininomaisiksi, sillä yliopistolla vietettyjen päivien pituudet todellakin vaihtelevat niin radikaalisti. Joillekin tämä saattaa olla todellinen haaste, mutta itse pidän vaihtelusta, joten minun kohdallani tämä järjestely toimii erinomaisesti.
Minkälaisia asioita sinä olet oppinut aloittaessasi uudet opinnot?
Kirsikka W.
*Kuvalähde: Pixabay*
Yliopisto ei ole koulu vaan korkeinta tutkimusta tekevä laitos. Opiskelijat ovat osa tiedeyhteisöä ja tekevät myös tutkimusta aikanaan (esim. gradu). Niin ja ruoka on halpaa kuin saippua =D
VastaaPoistaMä kyllä suosittelen käymään Unicafessa! Tai vielä parempaa, muissa opiskelijaruokaa tarjoavissa paikoissa kuten Kauppakorkeakoulun ja Hankenin Amicoissa ja Musatalolla, niissä on yleensä parempaa ruokaa. 2,60 e kunnollisesta monipuolisesta lounaasta salaatteineen ja leipineen on aika pieni summa, ja oman kokemukseni mukaan samalla hinnalla harvoin saa eväitä, jotka todella vastaavat kunnollista lounasta.
VastaaPoistaSilti yliopistosta tosiaan puhutaan korkeakouluna ja kouluasteena, ja sillä on esimerkiksi rehtori. Nämä ovat varmasti siis syitä, miksi yliopistojen ajatellaan olevan kouluja. Puhumattakaan siitä, että siellä kouluttaudutaan :) Ja kyllä itse ainakin puhun "koulupäivistä" yms, sillä helpommin sen muut silloin myös käsittävät. Mutta tosiaan, virallisesti yliopisto ei ole koulu.
VastaaPoistaJa ruoka tosiaan on halpaa (halvempaakin kuin saippua), mutta ei silti ilmaista! Ruokailuun liittyy kuitenkin toinen paljon suurempi ongelma kuin hinta, ja se on ruokataukojen pituus. Niiden aikana on nimittäin todella vaikea ehtiä kiireettä ruokailemaan, etenkin jos pitäisi siirtyä samassa välissä vielä paikasta a paikkaan b.
Mun koulupäiväni ovat aika usein sellaisia, että koulu joko alkaa myöhään tai loppuu aikaisin, jolloin kaikkein edullisinta on mennä kotiin syömään :) Lisäksi mä olen aika nirso ruuan suhteen, joten monesti joutuu tutkimaan tarkkaan mitä on tarjolla, ja kuten tossa aikaisemmassa kommentissa mainitsinkin, ruokailulle varattu aika on useimmiten tosi lyhyt, ja sillon ei oikein voi juosta mieltymysten perässä. Toki monelle Unicafeiden tarjonta toimii varmasti tosi hyvin, kun hinta on tosiaankin niin pieni. Itse en vaan ollut aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi, ettei yliopistoissa välttämättä tarjota ilmaista ruokaa!
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaTällaisia tekstejä on tosi kiva lukea, kun omista opinnoista on jo aikaa. Voisipa olla jälleen fuksi :) Täytyy mainita, että minun ei koskaan tarvinnut kirjoittaa yli 20 sivun esseitä millään kurssilla. Tarkistinpa vielä suurimman osan esseistäni varmistaakseni tämän. Pisimmässä yksittäisen kurssin esseessäni oli 18 sivua. 10 sivua oli ehkä keskiarvo. Tässä toki voi olla alakohtaista vaihtelua... Ja kandi ja gradu tietenkin poikkeuksena. Ja kuten jo varmasti tiedätkin, yliopistoesseiden kirjoittaminen tulee myös helpommaksi tulevaisuudessa, kun tieteellisen kirjoittamisen käytännöt alkavat tulla selkäytimestä eikä tarvitse enää kuluttaa aikaa niiden oppimiseen :)
Mielenkiintoista kuulla kokemuksistasi! Voi tosiaan olla, että meitä on esseiden pituuksilla ehkä hieman "peloteltu", ja tällä hetkellä työn alla onkin essee, jonka ihannemitaksi annettiin tuo kuutisen sivua kuten lukiossakin. Siitä kyllä selkeästi mainittiin, että jatkossa esseet tulevat olemaan paljon pidempiä, juurikin noita parinkymmenen sivun pituisia. Voi tietenkin myös olla, että juttu riippuu täysin myös kurssin vetäjästä ja aiheesta. Luottavaisin mielin lähdetään yliopistoesseitä siltä rustailemaan, sillä itse nautin kaikenlaisesta tekstintuottamisesta kovasti, ja on jo korkea aika päästä takaisin pidempien kirjoitusten makuun :) Kiitos kommentista!
VastaaPoistaJotain tai paljonkin samoja, joita tyttäreni on kertonut (opiskelee luokanopettajaksi)..
VastaaPoistaVarmastikin, kun molemmat kerta opiskelemme kasvatustieteitä :)
VastaaPoista