Tuli semmonen tunne, että tähän koloon olisi hyvä kertoa vähän enemmän itsestään, olemmehan blogini kanssa ihan vasta-alkajia. Pätinpä siis kerätä kasaan muutamia asioita, jotka kuvailee vähän sitä, mimmonen ihminen täällä ruudun toisella puolella oikeen kirjotteleekaan. Kaikkein syvimmät salaisuudet ehkä jätetään kuitenkin toiseen kertaan ;)
Mun nimeni on siis Kirsikka, ja nimimerkin "W." on lyhennys sukunimestäni, Werlander. Mä synnyin Espoossa 3.8.1997 kello 7.44 aamulla, eli olen tällä hetkellä 19-vuotias (kovaa vauhtia matkalla parikymppistä). Mun biologiseen perheeseeni kuuluvat äiti, isä, 18-vuotias "pikku"veli, ja 10-vuotias pikkusisko. Olen siis esikoinen, ja muutenkin kaikessa parempi, täydellisempi, kauniimpi ja vaatimattomampi kuin nuoremmat sisarukseni.
Okei okei, kiinni jäin. Veli on oikeasti se perheen matikka- ja luonnontiedelapsi, ja pikkusisko selkeesti "the pretty one". Omiin avuihin jäävät sitten kaikki tylsät, kuten kyky hintavertailla, maksaa laskut ajallaan, ja toimia kaikkien muiden "äitinä" kotibileissä.
Tietysti mun perheeseen kuuluu myös mun poikaystäväni. Vai pitäisköhän sanoa "avomieheni", kun kuitenkin asutaan yhdessä. Poikaystäväni nimi on Kareem, ja hän on mua vuoden nuorempi. Me ollaan nyt seurusteltu vähän yli kaks vuotta, joka ei sinänsä ole kovin pitkä aika, mutta ollaan tunnettu toisemme ja oltu ystäviä jo aika paljon pidempään. Tavattiin siis leireillä jo ihan muksuna, ja myöhemmin kun alettiin ohjaamaan niitä, niin ystävystyttiin paremmin. Toi yläpuolella oleva kuva on itseasiassa Huruslammen leirikeskuksesta, jossa tänäkin kesänä tullaan vetämään useempi kesäleiri muksuille.
Mä olen aika pitkään ollut tosi kiinnostunut musiikista. Se lähti varmaan siitä, kun ala-asteella musiikinmaikka tokas, että toi tyttöhän osaa laulaa. Sen jälkeen on myös kokeiltu liuta erilaisia soittimia: kantele, kitara, piano, ukulele... Ja mitä siinä välissä nyt on ehtinytkään. Mulle oli siis tosi luonnollista valita musalukio, kun peruskoulun päätteeksi piti seuraava suunta päättää. Jollain ihmeellä (en vieläkään ihan ymmärrä) pääsin sisään Sibelius-lukioon musalinjalle, vaikka mokasin pääsykokeissa ihan huolella. Lukio ei kuitenkaan tuntunut sitten ihan mun jutulta, mutta luovuttamaan mä en ollut tullu. Päätin sitten, että sieltä valmistutaan etuajassa, tarkemmin sanottuna 2,5 vuodessa. Ja niinhän sieltä valmistuttiinkin, yllä oleva kuva todisteena :)
Lukion jälkeen oon tehnyt jonkun verran duunia, ja koittanut selvittää, mitä haluaisin jatkossa tehdä. Olin reilu puoli vuotta töissä iltapäiväkerhossa, pari kuukautta Burger Kingissä, ja muutaman kuukauden Omnian bändipajalla työkokeilussa. Siinä ohella ohjasin leirejä aina kun oli mahdollisuus. Nyt en vähään aikaa ole tehnyt mitään työtä, hakenut vain kouluihin. Ensi kuun puolella aion kuitenkin kokeilla siipiäni keikkaluontoisessa myyjän duunissa.
Niinkun varmaan aika moni muukin ihminen, mä rakastan matkailua ja uusia paikkoja ja kulttuureja. Hirveen moneen uuteen maahan en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta muutama mahtava seikkalu mulla kyllä on takana. Ruotsin ja Viron lisäksi mä olen päässyt käymään Islannissa, Saksassa, Kreetalla ja Italiassa. Islannin ja Italian reissuille pääsin nuorisovaihtojen kautta, joka on ollut iha törkeän siistiä. Lempparikohdetta en osaa nimetä, koska joka paikassa on oma viehätyksensä. Tulevaisuudessa haluaisin reissata ainakin Lontooseen, Pompeijille, New Yorkiin ja Hollantiin. Ehkä vielä joskus...
Luonteeltani mä olen tosi huumorintajuinen. En tykkää ottaa asioita liian vakavasti, vaan lapsenmielisyys on mun seurassa aina sallittua. Pissakakkapieru -huumori naurattaa yhä, enkä näe siinä mitään väärää. En myöskään stressaa kovin helposti asioista, vaan annan kaiken mennä päivä kerrallaan. Mä olen vähän tämmöinen erikoinen ikuinen lapsi, mutten todellakaan aina mitenkään herttainen. Useimmiten olen tosi paha suustani, ja kiroilen kun seilori. Oon aina ollut suht rehellinen ihminen, ja pienempänä se oli jopa ongelma, kun sanoin kirjaimellisesti kaiken, mitä ajattelin. Nykyään osaan (ehkä) filtteroida vähän, että mitkä asiat kannattaa sanoa ääneen. Osaan kyllä olla ihan ammattimainen ja vakavissani, kun siltä tuntuu. Mielestäni elämä vaan on turhan tylsä, jos koko ajan pitäisi istua aloillaan täysin vakavana. Ei kiitos semmoista tänne!
Tässä alla vielä tiivis lista lempiasioista:
väri: vihreä
vuodenaika: kesä
vuorokaudenaika: ilta
pizzatäytteet: kana, BBQ, tuplajuusto, pekoni, sipuli
ruoka: kaikki juustoisa
kirja: Adam Nevill - Last Days
kännykkäsovellus: WhatsApp
sana: fröökynä
tuoksu: kellari
Ei kai tässä sen enempää tähän hätään :)
Hauskaa keskiviikkoa kaikille,
Kirsikka W.
Kommentit
Lähetä kommentti